ETUSIVUYLEISTÄWEBCAMTIEDOTTEETJÄSENEKSIYHTEYSTIEDOTJÄSENSIVUTGALLERIA
 
 

Veneilykertomuksia

Tälle sivulle kerhon jäsenet saavat halutessaan omia veneilykertomuksia kerholaisten iloksi. Jos haluat sivulle jaettavaksi jonkun kertomuksesi niin ole yhteydessä asiasta kerhon puheenjohtajaan.

Ari Sutinen
Puhelin: 0509181755
Email:




Caritan matka välimerelle

Kuvagalleria

Matkakertomus

Nyt kun vietän aikaani täällä Marbellassa odottelemassa kelien paranemista ja jotta vois vähän ehostella Caritaa muutamalla maalipisaralla ja jatkaa matkaa kohti Almeriaa, on aikaa kirjotella jotain matkastamme tänne Välimerelle.

01

Heinäkuun 1. kun lähdettiin Vuosaaresta minulla oli tilaisuus moikata vain muutamia paikalla olleita seuran jäseniä, joilta saimme matkaevääksi hyvänmatkan toivotukset ja shampanjapullon, joka sovittiin avattavaksi kun päästään perille. En nyt tiedä olenko jo perillä, mutta jätin paatin tänne vähäksi aikaa pientä fiksausta varten. Kesäkauden etappi kuitenkin on saavutettu ja siinä mielessä perillä täällä Välimerellä. Täällä olisi mahdollisuus nostaa Carita ylöskin, mutta siihen ei onneksi näytä olevan mitään tarvetta, koska pohjakosketuksia ei ollut ja Savonlinnassa pohjaan laitettu myrkkymaalikin tuntuu toimivan täälläkin.

02

Matkamme kulki Tallinnan kautta Visbyhyn ja sieltä Tanskan Bornholmin kautta Saksan rannikolle Ryygeniin, josta Kielin kanavaa pitkin Pohjanmerelle ja Englannin kanaalin kautta Atlantille.

03

Tallinnassa täydennettiin ruokavarastot ja polttoainetankit. Jouduttiinpa ostamaan uusi apukoneen akkukin, kun jo alkumatkasta oli generaattorin käynnistysvaikeuksia. Visbyhyn saavuttiin 5.7. iltapäivällä. Satama oli melko täynnä, mutta paikka saatiin kuitenkin vähän kauempaa keskustasta. Sää oli aurinkoinen. Hyödynsimme mukaan pakattuja polkupyöriä, sillä tämä paikkahan on oikein pyöräilijöiden paratiisi. Matka jatkui kohti Bornholmia 6.7 klo 17.30. Kohta lähdettyämme Visbystä nousi kova ukkosilma. Koko taivas välkehti yhtenä valomerenä nostaen kovan myrskyn.

04

05

Saimme onneksi ajoissa purjeet alas ennen pahinta, sillä jo pelkkä takillakin sai aluksen kallistelemaan niin, että välillä oltiin pelkkiä matkustajia, koska ohjailu oli tosi työlästä vaikka ajettiinkin koneella. Tunnin verran keikuttuamme sää rauhoittui ja matka jatkui entiseen tapaan purjeilla leppoisasti 4-6 solmun nopeudella. Oman vaikeutensa antoi tiukka sumu, johon jouduttiin Ruotsin eteläkärjessä. Onneksi tutka toimi vielä hyvin, mutta se sitoi yhden henkilön seuraamaan sitä koko ajan. Laivaliikenne Itämerellä on tosi vilkasta ja jouduimme ylittämään reittiliikenteen väylät pariinkin kertaan. Saavuimme viimein tiukassa sumussa Bornholmenin pohjoiskärjessä sijaitsevaan Allingen satamaan 8.7 aamuvarhaisella. Tutkan ja plotterin avulla osuimme suoraan sataman suuhun, vaikka sumu oli niin sakea, että sataman suulla ollut vihreä viitta kolahti paatin kylkeen ennen kuin se silmillä huomattiin.

06

Satama täyttyi päivän mittaan niin, että pois pääseminen illalla olisi ollut täysin mahdotonta, koska viereemme oli kiinnittynyt ainakin neljä alusta. Syykin tähän väenpaljouteen pian selvisi, olimme osuneet täällä kesän suurimpaan musikkitapahtumaan ja saimmekkin nauttia elävästä musikista aivan aitiopaikoilta, ei tosin ilmaiseksi sillä satamamaksua jouduttiin pulittamaan yli 40€.

07

Viimein päätimme lähteä ja mutkikkaitten manööveerien jälkeen päästiin matkaan 10.7. Saimme kovan vastatuulen ja vielä kovemman aallokon suoraan edestä ja sinniteltiin purjein kryssien, vaikka matka ei paljoakaan tunnissa edistynyt. Sinniteltiin purjein melkein puoleen yöhön kunnes viimein pantiin kone käyntiin ja jatkettiin suoraan kohti suurta Ryygenin saarta. Eräs Saksalainen venekunta suositteli Vitten satamaa, jonne saavuttiin kapeikkoa pitin 11.7 iltapäivällä. Erikoinen paikka tämä Vitte, kun ei ole autoja ollenkaan, kaikki liikenne tapahtuu joko pyöräillen tai hevosilla. Ei ole pakokaasuja, mutta hevosen lantaa kuitenkin siellä täällä ihan riittämiin. Yllättävää kyllä, pankkikortti ei täällä käynyt missään kaupoissa ja käteisvarat menivätkin ruokaostoksia täydentäessä. Seuraavana päivänä matka jatkui kohti Heiligenhafenia, jonne saavuttiin 13.7 illansuussa. Kun sähköä ei ollut saatavilla, niin yritin käynnistää genuria. No eihän se lähtenyt, vaikka vasta Tallinnasta ostettiin uudet akut. Asiaa ihmeteltyämme huomasimme generaattorin täyttyneen merivedellä, kun pakoputken hana oli jäänyt väärään asentoon. Onneksi muutaman askeleen päässä oli moottorihuolto, joka tuli katsomaan tilannetta ja totesi "you have a big problem" ja läksi pois. Vaihdoin genuriin öljyt neljään kertaan ja viimein sekin tuli kuntoon ja toimii vieläkin. Kesähän on täynnä tapahtumia ja niinpä täälläkin Heiligenhafenissa osuttiin suurten merifestareiden aikaan. Niin kuin meillä esim. Kotkan meripäivillä menoa ja karnevaalitunnelmaa riitti ja saksalainen olut virtasi. Lähdimme 15.7 jatkamaan matkaa kohti kanavaa. Kone käyntiin ja vaikka kuinka kierroksia lisättiin, ei akkujen latausvalo sammunut. No sitten todettiin, että laturi on mennyt hajalle. Soittelinkin jo vanhalle seuramme jäsenelle, Löllön Matille sähköongelmien takia. Sain häneltä hyviä neuvoja, kiitos vaan vielä kerran. Onneksi Caritan akuissa on sen verran tehoa, että niillä kyllä jonkin aikaa pärjää vaikka ei lataus toimisikaan.

08

Jatkettiin matkaa kohti Kielin kanavaa, jonne saavuttiin samana iltana. Holtenausta tilattiin uusi laturi, sillä eihän sieltä näinkin vanhaan koneeseen aivan hyllytavarana uutta laturia löytynyt. Laturin toimitus olisi kestänyt kaksi päivää, mutta huoltoliike lupasi toimittaa sen Borgstediin, joka on kanavan puolivälissä. No sehän vaan kävi, sillä eihän kanavassa mitään tutkia ja plottereita tarvita ja näin matka jatkui akkuja säästellen. Uusi osa saatiin sovittuun paikkaan saksalaisella tarkkuudella, mutta edelleenkin vain käteinen maksuvälineenä. Matka jatkui pitkin kanavaa väistellessä suuria rahtialuksia ja välillä jouduttiin odottamaan punaisissa valoissa, kun samaan aikaan tuli vastaan niin suuria aluksia, että kapeikossa väistäminen olisi ollut mahdotonta. Kanavassa saa käyttää myös purjeita, mutta kone pitää olla kuitenkin päällä. Meillä ei sitä vaihtoehtoa ollut, koska vastatuuli puhalsi voimakkaasti koko kanavaosuuden ajan. Kanavan toiseen päähän saapuessamme, 100 km matkan jälkeen, kiinnityttiin 18.7 Brunsbyttelin ahtaaseen satamaan sulkujen sisäpuolelle. Vettä tuli kaatamalla ja tuultakin luvassa Pohjanmerelle 19m/s joten oli viisainta jäädä odottelemaan parempaa keliä. Viimein 20.7 lähdettiin odottelemaan sulkuun pääsyä, etusijalla on tietenkin suuremmat alukset. Parin tunnin odottelun jälkeen ajettiin sulkuun. Melkosta hässäkkää, kun niin moni tahtoi olla ekana, vaikka lopulta kaikille tilaa kyllä järjestyi. Tarkoituksenamme oli käydä Helgolandin saarillakin (n. 40 nM länteen ulkomerelle), mutta kova vastatuuli ja aallokko sai muuttamaan matkasuunnitelmaa. Lähdimme suoraan kohti Hollannin rannikkoa ja saavuimme 22.7 kauniille Hollannin hiekkarannikolle Vlielandiin.

09

10

11

Täällä saimme kokea ensimmäiset kesän helteet, joten pari vuorokautta meni mukavasti paikkaan tutustumiseen ja auringossa lepäilyyn. Matkaa lähdettiin jatkamaan Vlielandista 24.7.

12

Jouduimme taas pitämään sähkölaitteita päällä useamman vuorokauden ajan, tutkaa sumun takia, tietokoneita, plotteria ja jääkaappia valojen lisäksi. Löysä liitos kytkentärimassa ei kestänytkään tätä kuormaa, vaan poltti päätaululle tulevan syöttöjohdon melkein poikki, aiheuttaen Blackout`in tietenkin keskellä yötä, aikana jolloin sitä vähiten toivoisi. Tilanteesta selvittiin, sen perinteisen ja varman, kartan ja magneettikompassin avulla. Onneksi tuli tehtyä eksymäkäyrä kompassiin lähtiessä. Belgian Zeebryggen satamaan saavuttiin 25.7. Sieltä saatiin ostettua noin 4 millin mittainen pieni ruuvinnysä ja laitettiin se palaneen tilalle, korjattiin syöttöjohto ja sen jälkeen kaikki on toistaiseksi toiminut. Se on joskus niin pienestä kiinni. Kaikkien näiden ongelmien jälkeen ajattelin, että onkohan tämä kuitenkaan se haaveiden täyttymys, kun ongelmat seuraa toistaan ja voimasana varastokin alkaa jo loppua. Onneksi tekniset viat loppuivat tälläkertaa tähän ja matka jatkui ilman toistuvia vikoja. Tämän jälkeen meidän kaikkien mieliala oli taas entisellään.

13

14

Englannin kanaali olikin jo sitten haaste sinällään. Lähtiessämme Zeerbryggestä 28.7 aamupäivällä, tuuli oli vastaista, joten koneajoa lähes koko ajan. Illansuussa alkoi vastavirtakin olla jo niin voimakas, että laskimme ankkurin eräälle hiekkasärkälle ja odottelimme vuoroveden vaihtavan suuntaa. Jo vähän ennen puoltayötä tuuli kääntyi pohjoiseen, ankkuri ylös ja myötätuuleen. Siitä se virtakin pikkuhiljaa kääntyi myötäiseksi antaen meille hyvän matkavauhdin. Olimme 29.7 iltapäivällä jo Boulognessa Ranskan puolella, jossa tapasimme ensimmäiset suomalaiset veneilijät. Kotkanpoikia, jotka olivat tuomassa Kreikasta ostamaansa purjevenettä Suomeen. Heiltä saatiin parempi ja tarkempi merikartta Biskajalle. Hienoja ja auttavaisia kavereita. Kaksistaan liikkellä ja vastasia tuulia valittelivat hekin. Kuinkahan se voikaan olla mahdollista, että molemmilla meillä oli ollut vastatuulta, vaikka kohdataan vastakkaisista suunnista. No, ehkä ne vastatuulet jäävät päällimmäiseksi ajatuksiin, eihän kalamieskään koskaan mitään saaliita saa ja maanviljelijöilläkin aina huono satovuosi. 0-meridiaani ylitettiin 31.7 klo 01,21 ja sen kunniaksi pienet rommiryypyt ja ajossa ollut vahtikin joutui siihen ottamaann osaa. Cherbourgiin saavuttiin saman vuorokauden aikana puoliltaöin. Cherbourgin sateenvarjot on monelle tuttu lause ja meille se myös oli konkreettinen kokemus. Vaikka satamassa olikin hyvä palvelu, sekä huolto ja tarvikeliikkeitä useampia, ei se paljoa lohduttanut, kun vettä tuli taivaan täydeltä koko ajan. Caritan ainoa sateenvarjo saikin uuden nimen tämän paikan mukaan, eli nyt otetaan Cherburgi mukaan, jos sitä sadesäällä tarvitaan. Matka jatkui siitä kohti Brestiä ja Biskajaa.

15

Taistelu vuorovesivirtoja vastaan jatkui, vaikka taulukoista selviää virran vaihtelut, niin parissa vuorokaudessa ehtii tulla niitä vastavirtojakin ihan riittävästi, eikä niitä voi väistää. Mieleen jäi Jerseyn saari, josta ei meinannut päästä eroon millään, kun purjein joutui luovimaan vastaseen, niin virta vei takaisinpäin, tätä jo muutenkin heikosti tuuleen nousevaa rautarouvaamme, niin että neljän tunnin vahdin aikana matka pahimmillaan edistyi vain muutamia maileja. Pyöriäiset kävivät kuitenkin aina välillä tervehtimäss. Eihän siinä lopulta muu auttanut kuin kone käyntiin ja lopulta kiinnityttiin lähelle Brestiä Làberin satamaan 4.8 illalla. Sitten alettiinkin valmistautua pahamaineisen Biskajanlahden ylitykseen.

17

Biskajan ylityksestä ja matkan jatkumisesta siitä eteenpäin kerron myöhemmin, koska tuskin kukaan jaksaa lukea koko stooria yhteen menoon.

18

Vietimme pari päivää Làber Wrackissa nauttien sen keskikesäisen kauniista maisemista ja värikkäistä kukkaistutuksista. Täällä on monenlaista harrastusmahdollisuutta, surffausta, sukellusta ja purjehduskouluja, mutta meillä mielessä oli tuo tähän mennessä vaativin osuus eli Biskajan ylitys. Täydennettin ruokavarastoja, täytettiin vesitankit ja tietenkin seurattiin lähivuorokausille tulevaa säätilannetta. Täällä tavattiin myös suomalainen venekunta, joka oli jo viikon verran odotellut Biskajalle lähtöä, heidän kanssaan jutusteltiin. He varottelivat virrasta, joka on erittäin voimakas Quessantin saaren ja Ranskan mantereen välissä. Tarkastettiin asia Reedsin Nautical almanacasta, jossa alhaalla oli pieni teksti, suomennettuna suurinpiirtein näin "jos et ymmärrä tätä tekstiä suosittelemme pysymään satamassa". Niinpä ajoitimme lähtömme parhaaseen myötävirtaan, joka olisi klo 11 aikoihin. Koska täydennyksemme oli vielä kesken, emme ehtineet aamupäivän virtoihin, joten lähtö päätettiin ilta 11:een. Kun vielä saimme Suomesta taustatukenamme olevalta Jouko Järveltä viimeisimmän säätiedon, että tuuli muuttuu itään, oli lähtöajankohta sinetöity.

6.8 klo 18.30 irrotimme köydet, huoltoasemalla tankit täyteen ja matkaan. Tuohon pahamaineeseen salmeen oli noin kolmen tunnin matka ja siihen osuttiinkin tasan klo 23, yön pimeydessä. Kaikki alkoi hyvin, purjeet veti mukavaa 7 solmun vauhtia. Sitten vauhti kiihtyi 8-9 solmuun, alkoi valtava kuohu ympärillä ja alus heittelehti myötävirrassa kuin lastunpalanen. Vauhti vain kiihtyi, jo yli 10 solmuun, kun edessä oleva poiju lähestyi vauhdilla, vaikka yritti ohjata siitä poispäin. Viimein peräsin ei enää riittänyt pitämään alusta suorassa, sillä purjeet ja virta painoi alusta haluamaansa suuntaan. Eihän siinä auttanut kuin panna kone käyntiin ja kovilla kierroksilla taas ohjauskin palautui ja näin tämä salmi mentiin vauhdilla. Se (yachtman’s bible) kirjan varoitus oli totta joka sana, sillä vastavirtaan olisi ollut aivan mahdotonta päästä läpi.

22

Koska tuuli oli vielä vastainen, jouduimme kryssimään useita tunteja ennen kuin päätimme jo viimein päästä vuorovirroista ja suuntasimme konevoimin avomerelle.
Seuraavana aamuna aurinko nousi pilvettömältä taivaalta ja pääsimme etenemään taas purjein, vaikka tuuli oli melko heikko, vauhtikin sen mukainen 3-4 solmua. Nyt kuitenkin suoraan oikeaan suuntaan ja virrat olivat toistaiseksi taakse jäänyttä elämää.

21

Tuuli heikkeni niin, että välillä oli pakko ottaa konetta avuksemme, kunnes 8.8. odottamamme itätuuli alkoi puhaltamaan, nousten noin 10m/s ja antoi hyvän matkavauhdin purjein. Iso täysillä, mesaani täysillä ja keulassa fokka. Aallokko nousi silti melkoiseksi itätuulellakin. Onhan Biskajan keskellä sieltäkin suunnasta aavaa merta mistä puhaltaa. Kokeeneena purjehtijana Irkku teki ruokaa ihmeellisessä X-asennossa yrittäen saada tukea aina aallokon heitellessä paattia. Keittiöönkin pitäisi laittaa turvaköysi, johon kokki voisi kiinnittäytyä ja näin kädet olisi vapaana. Ruokailu onnistui parhaiten lattialla istuen, kun sai jaloille tukevan vasteen. Ruokailut toimivat moitteettomasti vaikkakin olisuhteet olivat hieman poikkeavat. Vahtivuorot oli jaettu 4t öiseenaikaan, joka alkoi klo 22. Seuraava vahti herätettiin ajoon klo 02 jne. aina aamupäivälle klo 10:een asti. 06:n vahti huolehti aamiaisen laitosta. Siitä eteenpäin ajettiin aina kaksi tuntia kukin vahti kerrallaan ilta klo 22 asti. Homma toimikin ihan moitteettomasti, mutta parin vuorokauden jälkeen univelka alkoi painamaan niin, että herääminen alkoi kestämään pidempään ja pidempään, eikä aina heti löytänyt sopivaa vaatetusta tai silmälasit oli hukassa. Voi vain kuvitella, kuinka pitkiä minuutteja on odottaa nukkumaanpääsyä, kun on jo ruuvannut neljä tuntia ruoria aallokossa ja painiskellut purjeitten kanssa. Joten myöhästyneen oli turha odottaa hymyilevää hyvänhuomenen toivotusta. Sovittiinkin niin, että herätys tapahtuu aluksen hälytyskellolla, kun kerran sellainenkin meillä on. Viittätoistaminuuttia ennen vuoronvaihtoa ajossa olevat painavat nappia. Kun kaijuttimet alkoivat huutamaan, kyllä sikeämpiuninenkin heräsi ja ehti ajoissa työmaalleen.

24

9.8. Biskaja näytti meille myös lepposamman puolensa, heikohkossa itätuulessa mentiin kuitenkin ihan kohtuullista matkavauhtia ja aurinko paistoi täydeltä terältä. Alus ei juurikaan kallistellut ja vapaavahti voi jo ottaa kannella aurinkoakin. Lopulta tuuli heikkeni niin, että oli otettava konevoimat avuksi. Onneksi Espanjan rannikolle oli enää matkaa muutamia kymmeniä maileja. Siitä hyvänä merkkinä olivat kalastaja-alukset, joita alkoi jo ilmaantua horisonttiin. Enää 30mpk matkaa niemenkärkeen ja kosteus alkoi tiivistymään niin, ettei olisi ollut suurikaan vaiva kerätä kannelta kupillista vettä. Sehän tiesi sitä, että edessä oli paksu sumupilvi. No taas tutka päälle ja tutkavahti hommiin. Sumun läpi kuitenkin saattoi nähdä välillä muutamia maileja. Sieltä imestyi aika kookas kalastaja-alus, mutta tutkavahti vaan tuijotti tyhjää ruutua. No rikkihän se tutka oli mennyt, vaikka kuinka sääti ei saatu mitään näyttöä aikaan. Onneksi sumu hälveni ja Espanjan rannikon vuoristoinen maisema alkoi hahmottua.

25

La Corunan huvivenesatamaan kiinnityttiin 10.8. klo 18.30 ja näin oli neljän vuorokauden aikana matkaa taitettu 392 mpk.ta

23



Venematka Albaniaan 2012

Venematka Albaniaan kertomus
Venematka Albaniaan kuvat

 
Copyright © ErgoRise, Leppäluodon venekerho Ry